Historiallinen tausta

Ellei Napoleonia olisi ollut, olisivat Suomi ja Ruotsi ehkä edelleenkin yhtä ja samaa valtiota, kuten ne olivat noin 600 vuoden ajan. On tapana puhua ruotsalaisten Suomeen 1100-luvulla tekemistä ristiretkistä, mutta oikeastaan kyse oli sotilaallisista ”retkistä”, sillä Ruotsin kuninkaat halusivat varmistaa kauppapaikkojen hallussapidon. Suomella oli – ja on yhä edelleen – tärkeä asema idän ja lännen välisenä siltana. Tämän seurauksena Suomesta ja Ruotsista tuli yksi valtakunta 1200-luvulla. Mutta Napoleonin sodat muuttivat Euroopan poliittista karttaa. Venäjä ja Ranska, joista yhtäkkiä oli tullut liittolaisia, vaativat vuonna 1807, että Ruotsi julistaisi sodan Isoa-Britanniaa vastaan. Ruotsi kieltäytyi, minkä vuoksi Venäjä hyökkäsi Suomeen 1808. Sotaa käytiin lähinnä Suomessa, mutta myös Ruotsin puolella Uumajan lähellä Sävarissa ja Ratanissa. Ruotsi hävisi sodan, mm. siksi, että Suomenlinnan kommendantti antautui (monien mielestä aivan turhaan). Taistelut jatkuivat, mutta lopulta Ruotsi antoi periksi ja rauha solmittiin 17. syyskuuta 1809. Suomi joutui silloin Venäjän vallan alaiseksi. Suomi oli Venäjän keisarikunnan suuriruhtinaskunta vuoteen 1917, jolloin helmikuun vallankumous muutti tilannetta. Suomen valtiopäivät julisti 6. joulukuuta 1917 Suomen itsenäiseksi valtioksi.

Miksi sitten juhlia sitä, että Ruotsi hävisi sodan ja että valtakunta puolittui? Muissa maissa on tapana juhlia voittoja. Mutta emme mekään juhli häviötä, vaan sitä, että kaikki loppujen lopuksi kuitenkin päättyi hyvin. Suomesta tuli vähitellen itsenäinen valtio. Ellei Ruotsi olisi hävinnyt tätä sotaa, se olisi todennäköisesti ennen pitkää joutunut mukaan muihin sotiin. Suomen ja Ruotsin väliset suhteet ovat edelleenkin vahvat. Meitä yhdistävät kieli, tai oikeastaan kielet: suomi ja ruotsi. Ruotsi on suomen ohella virallinen kieli Suomessa, ja Ruotsissa on, mikä tilanne sitten onkaan ollut, aina puhuttu suomea ruotsin lisäksi. Vuonna 2000 suomen kieli sai virallisen vähemmistökielen aseman Ruotsissa.